Royal Caribean varustamon ilmoitus Oasis-luokan risteilijän tilaamisesta Turun sijaan Ranskasta on saanut aikaa suomalaiskansalliseen tapaan syyllisten etsinnän. Kukaan ei varmasti voi vähätellä ainakaan Turussa telakan työllistävää merkitystä, mutta koko liiketoiminta noin muuten herättää aika paljon kysymysmerkkejä. Kovinkaan montaa pohdintaa en ole kuullut, jossa olisi kyseenalaistettu koko nykyaikaisen loistoristeilijä vetoisen telakkatoiminnan mielekkyys.
Jo syksystä saakka käydyssä keskustelussa itseäni on hämentänyt kuka risteilijän amerkkailaisvarustamolle oikein Suomessa olisi rakentanut korealaisomisteinen STX Finland telakka vai Suomen valtio? Saatan olla täysi ummikko telakka asioissa, mutta eikö kenestäkään muusta kuullosta hieman oudolta liiketoiminnalta, että miljardi luokan laivanrakennuksessa riskit kantavat valtiot ja itseasiassa kilpailukin käydään eri valtioiden tarjoamien tukipakettien välillä, mutta tuotot kuittaavat kuitenkin yritykset. Eikös juuri Euro pankkikriisin juuret ole tämänkaltaisissa toimintamalleissa. Ainakin hieman oudolta kapitalismilta tuo kuullostaa.
Jos nyt sitten jätetään huomioimatta täysin vääristyneisiin valtion tukiaisiin perustuvan telakkateollisuuden perusta ja todetaan se kuuluvan alan toimintatapoihin, niin vähintään yhtä hämmentävää itselleni on se missä telakkateollisuudessa menee kannattavan liikentoiminnan rajat. Nythän Royal Caribean ilmoitti, että ranskalaistelakan tarjous oli vastustamaton ja Ranskan talousministeri ilmoitti käyttäneensä kaikki mahdolliset keinot tilauksen varmistamiseksi. Mitäköhän tämä mahtaa tarkoittaa, kun ensimmäisistä Turussa rakennetuista Oasis-luokan risteilijöistä ei jäänyt telakalle tilille montaakaan euroa, joten lupasivatko ranskalaiset risteilijän nyt jo tappiolla. Saatan olla asiaan perehtymätön, mutta en vain ymmärrä miten tästä lähtökohdasta kyse voisi olla tuottavasta liiketoiminnasta, varsinkaan St. Nazairessa jossa kyse heille on aivan uudesta laivamallista eikä enää vanhan mallin uudelleen rakentamisesta kuten Turussa olisi ollut. Sekä Turun että St. Nazairen telakat kuuluvat samaan STX korserniin, joten tuskinpa kyseinen yritys tässä sisäisesti kovin verissäpäin kilpaili ja itselleen tappiollista tarjousta teki. Kyllä STX:n ja Royal Caribeanin järjestely takasi ainoastaan sen, että Suomen ja Ranskan valtioilta saatiin nyhdettyä viimeisetkin eurot tarjoukseen ja yritysten riskit hankkeessa mahdollisimman alas.
Työllistävän telakkateollisuuden takia hyväksymme, että amerikkalaisvarustamon kuuluu saadaa laivansa lähes pilkkahintaan ja väliin jäävät tappiot kuuluu kuitata rakentajamaan valtion, jos ja kun telakalla eivät rahat riitä hankkeen toteuttamiseen tiukalle vedetyllä sopimushinnalla. Tähän peilaten en näe kovin kummoisena asiana, että Ranskan valtio omistaa kolmanneksen STX ranskalaisesta telakkayhtiöstä ja italialainen ristelijöitä valmistava Fincantier on lähes valtionyhtiö. Jos rakennusajan lainat järjestää ja takaa valtiot sekä lisäksi vielä liiketoimintaa tuetaan valtion varoin, niin mikä itseasiassa on enää se omistajan rooli. Käytännössä laivakohtainen hieman naamioitu valtion 50-150 miljoonan välitön ja välillinen tuki hankkeille on suora maksu työpaikoistaja, eikä mitään muuta.
Ranskalaisten toiminnan voi yrittää ymmärtää myös siinä valossa, että St. Nazairen telakan tilauskirja oli jo pitkään täysin tyhjä. Riski tuollaisessa tilanteessa tehdä jotain älytöntä on aika suuri. Täytyy vai toivoa, että paikallisella Jan Vapaavuorella on hetken aikaa voittajafiilis ja vanha sanontahan on, että hetken se kusikin lämmittää. Aivan kaikki eivät Ranskassakaan ole silti voittajafiiliksellä (lue http://yle.fi/uutiset/ranskan_ay-liike_arvostelee_stx-tilauksen_kaanteita/6431025 )
Ristelilijä hankkeen ainoa varma voittaja pitää majaansa Miamissa, jossa Royal Caribean varustamon johtajilla lienee sikarin paikka. Tosin ”veronsa” varustamo taitaa maksaa Bahamalle. Käsittämättömän hienon kuvion ovat kuitenkin itselleen osanneet korealaisen STX konsernin kanssa kehittäneet, jossa eurooppalais valtiot verissä päin kilpailevat siitä kuka saa rakentaa tappiolla risteilijöitä varustamolle. Riskit varustamolle ovat lähes nollassa ja maksaminen onnistuu joustavasti jälkeenpäin. On tämä kapitalismi sitten mielenkiitoinen järjestelmä.