Olen ilolla seurannut miten moni valtuustoehdokkaista on ottanut positiivisen kannan palloiluhallihankkeeseen. Kokoomus on jopa nostanut palloiluhallin yhdeksi keskeisimmistä tavoitteistaan seuraavalle valtuustokaudelle. Siitä ei ole kauan kun lobbaushommia palloiluhallin hyväksi sai tehdä hyvin nöyränä, sillä tukea ei saanut juuri muualta kuin sisäpalloilulajien omasta piiristä.
Vaikka palloiluhallin toteutus on nyt hyvässä etunojassa ja rakennusyhtiöt voivat parhaillaan jättää tarjouksensa hankkeen toteuttamisesta, niin hankkeen lopullinen toteutuminen on kaikkea muuta kuin varmaa. Kornia sanoa, mutta palloiluhallin suurin uhka on, että se on seiniä ja kattoa. Kuten toriparkki ja kirjastosilta ovat osoittaneet, niin keskivertokaupunkilaisen ja miksei valtuutetunkin, on helpoin muodostaa mielipide konkreettisista hankkeista; rakentaminen mielletään lähes aina kalliiksi.
Palloiluhallin rakentaminen kustantaisi kaupungille 19 miljoonaa euroa. Se on suuri raha tässä taloustilanteessa, mutta mitä muuta sillä saataisiin? Vertailuksi esimerkiksi Turun sosiaali- ja terveyspalveluiden pelkkä budjetinylitys tänä vuonna, siis yhden vuoden aikana, oli 25 miljoonaa euroa, ja vuosibudjetin loppusumma 535 miljoonaa. Pelkällä tämän vuoden budjetin ylityksellä olisi siis kirkkaasti rakentanut palloiluhallin. Myönnän, että näin ei pitäisi summia verrata toisiinsa, mutta ehkä tämä parhaiten kuvaa, että eivät ne seinät ja katto nyt aivan mahdottomia maksa.
Toinen ongelma on, että Kokoomus ei yksin saa hanketta maaliin. Myös muihin puolueisiin tarvitaan valtuutetuiksi meitä liikunta myönteisiä ehdokkaita. Liikunta tarvitsee puolestapuhujansa siellä missä päätöksiä tehdään, koska liikunnan tiedostettu perusongelma on, että emme pysty tilastollisesti tai euroina osoittamaan miten paljon hyötyä liikunnasta on esim. terveysongelmien ehkäisyssä. Ennaltaehkäisystä on muodikasta puhua, mutta euroja sinne ei sijoiteta helpolla.
Palloiluhallin leimaaminen vain huippu-urheilua varten tehtävänä hankkeena on sulaa ymmärtämättömyyttä. Vaikka palloiluhalliin siirtyisikin lajiensa kärkiryhmät, niin näiltä vapautuvat salivuorot tulevat muiden käyttöön. Vuosikymmenen ajan salibandyseuran vuororumbaa pyörittäneenä voin todeta, että jokainen kaupungin sisäpalloilulajien harrastaja kolmi-vuotiaista sählääjistä aina eläkeläisten lenttis puulaakiin saakka tulisi hyötymään harjoitusvuorojen osalta jos kaupungissa olisi kolmikenttäinen palloiluhalli. Jaettavaa olisi enemmän ja parempiin aikoihin. Miettikääpäs sitä…